Mitä on tactical fitness?
Tactical fitness on enlanninkielisessä maailmassa yleisesti käytetty termi, jolla kuvataan eri viranomaistöihin tarvittavan toimintakyvyn rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi tehtyä harjoittelua. Suomeksi toimivin käännös lienee taktinen urheilu, siitä huolimatta, että Suomessa sana ”taktinen” ei ole arkikielessä niin yleinen, ja sen käyttö saattaa aiheuttaa joskus jopa pieniä vastareaktioita.
On kuitenkin hyödyllistä tehdä käsitteellinen ero taktisen urheilun ja muun kuntoilun suhteen. Tässä kirjoituksessa pyritään selittämään omaa näkemystäni siitä, mitä taktinen urheilu oikeastaan edes on, millaisia nyanssieroja sillä on toiminnalliseen harjoittelun ja millainen on omissa valmennuksissamme ja koulutuksissamme käyttämämme filosofia.
Mitä tavoitellaan?
Taktisen urheilun merkitys liittyy oleellisesti siihen, mitä harjoittelulla tavoitellaan. Yleisesti ottaen – myös toiminnallisesta harjoittelusta puhuttaessa – se lienee hyvinvointi. Se muodostuu THL:n käyttämän määritelmän mukaan terveydestä sekä materiaalisesta ja koetusta hyvinvoinnista. Kuntoilulla onkin paljon terveyshyötyjä. Yksi niistä on vaikutus kehonkoostumukseen, mikä puolestaan yleensä parantaa ulkonäköäkin ja mm. tätä kautta myös itsetuntoa ja koettua hyvinvointia. Joillakin harjoittelu on täysiin ulkonäkökeskeistä, toisilla ulkonäkö on sivutuote. Osa pitää kilpailemisesta tai harrastaa saavuttaakseen muuten vain mahdollisimman hyviä tuloksia. Tämäkin usein parantaa koettua hyvinvointia, jos suhde kilpailemiseen on terve.
Edellä mainituissa asioissa ei ole itsessään yhtään mitään vikaa, eikä niitä kannata unohtaa. Taktisen urheilu tavoitteet ovat vain osittain erilaiset. Se johtuu pohjimmiltaan siitä, että viranomaisten työ edellyttää joskus toimimista tilanteissa, jotka uhkaavat omaa tai jonkun muun turvallisuutta. Tällaisissa tilanteissa em. tekijät kokevat rajun inflaation, ja keskeiseksi tavoitteeksi nousee selviytyminen. Taktisen urheilun päämäärä on, että fyysisesti kuormittavaa työtä tekevä ihminen suoriutuu työstään kunnialla päivästä toiseen ja koko työuransa ajan.
Toisin muotoiltuna viranomaistyössä korostuu tarve resilienssille. Resilienssi käsitteenä on peräisin kanadalaiselta ekologilta, C.S. Hollingilta, ja se on sittemmin omaksuttu kuvaamaan eri tieteenalojen, vaikkapa psykologian, talouden, yhteisöjen ja digitaalisten järjestelmien ilmiöitä. Resilienssi tarkoittaa kykyä ylläpitää toimintakykyä ja valmiutta muutoksiin sekä valmiutta kohdata vaikeuksia niin, että niistä kyetään myös palautumaan ja oppimaan.
Resilienssiä voidaan tarkastella monella eri tasolla, mm. yksilöllä ja yhteisöllä. Yksilön resilienssiä voidaan parantaa kehittämällä tämän toimintakykyä. Viranomaistoimintaan soveltuu erittäin hyvin Puolustusvoimissa käytetty jako, jota soveltaen voidaan puhua vahvasta kehosta ja vahvasta mielestä.
Fyysisiä ominaisuuksia jaotellaan usein kestävyyteen, voimaan, nopeuteen, liikkuvuuteen ja taito-ominaisuuksiin. Mielen toimintakyky koostuu henkisestä, sosiaalisesta ja eettisestä toimintakyvystä.
Henkiseen toimintakykyyn liittyy esimerkiksi persoonallisuus, älykkyys, stressinsietokyky sekä kyky käsitellä omia tunteita niin, että työt tulevat tehdyksi. Sosiaalista toimintakykyä ovat mm. taito solmia ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Viranomaisskenessä tärkeää ei ole niinkään taito ylläpitää keskustelua hississä, vaan erityisesti kyky toimia luotettavasti ryhmässä; tavalla, joka asettaa sen ja käsillä olevan tehtävän oman edun edelle. Eettiseen toimintakykyyn liittyy kyky tehdä eettisesti kestäviä ratkaisuja myös paineen alla ja tilanteissa, joissa oma tai jonkun muun henki tai terveys on vaakalaudalla. Kompurointi omien eettisten periaatteiden noudattamisessa lisää pitkässä juoksussa myös henkistä kuormitusta.
Huomionarvoista on se, että vaikka asioita voidaan käsitteellistää erilaisiin kokonaisuuksiin, ne eivät sijaitse omissa ”laatikoissaan”, vaan kyse on kokonaisuudesta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lapsellisen simppeli esimerkki ilmiöstä on ns. nälkäkiukku. Kun vaikkapa pitkän työpäivän päätteeksi mahaa alkaa kurnia ja verensokerit painuvat alas, ihmistä alkaa kiukuttaa. Pinna kiristyy, samoin äänenpainot. Ajatus ei kulje enää kirkkaasti. Lisätään kuvaan vielä liikenneruuhka ja takapenkillä kiukuttelevat lapset, niin keskivertoihminen on jo kestokykynsä äärirajoilla ja siirtyy nopeasti noudattamaan viidakon lakeja (ehkä ihan aavistuksen kärjistetysti). Yksinkertainen fyysisen toimintakyvyn ongelma on tunkeutunut vaikuttamaan toimintakyvyn kaikille osa-alueille.
Taktisen urheilun näkökulmasta oleellinen termi on myös siirtovaikutus. Se tarkoittaa karkeasti sitä, että kun vaikkapa hiihtäjä tekee oikeita asioita kuntosalilla, harjoitusvaikutus siirtyy myös hänen kilpasuoritukseensa hiihdossa. Silloin oleellista on ymmärtää, että millaisesta harjoittelusta on eniten hyötyä.
Toki myös toiminnallisen harjoittelun tarkoitus on tehdä asioita, joilla on siirtovaikutus arjen vaihteleviin haasteisiin. Todellisuudessa harjoittelun sisältöön vaikuttaa silti yleensä enemmän kilpailullisuus ja vaikkapa CrossFit-kisalajien tyypillinen rakenne ja pituus kuin esimerkiksi poliisityön todelliset fyysiset vaatimukset (vaikkapa vuorotyön, voimankäyttötilanteiden ja varusteiden kantamisen aiheuttama kuormitus jne.) ja sen kokonaiskuormituksen aiheuttamat haasteet (henkinen ja fyysinen palautuminen).
Taktisella urheilulla pyritään siis rakentamaan ja ylläpitämään toimintakykyä. Pohjimmiltaan taustalla on viranomaisten tarve resilienssille.
Taktinen urheilija
Miltä viranomaisilta siis vaaditaan? Kullakin työllä on omat erityispiirteensä, joten suoraan kaikille aloille yleispäteviä suorituskykyvaatimuksia ei ole. Yleisiä periaatteita kuitenkin on. Ensinnäkään ”taktinen urheilija” ei saa olla liian erikoistunut, vaan hänen pitää olla riittävän hyvä kaikilla osa-alueilla ja selviytyä hyvin laajasta skaalasta fyysisiä haasteita. Tyypillisesti nuo haasteet liittyvät siihen, että pitää nostaa, siirtää tai hajottaa materiaalia tai ihmisiä.
Elokuvien luomista stereotypioista poiketen edes (tai varsinkaan) erikoisjoukkosotilaan fyysisen harjoittelun pääfokuksen ei tulisi olla vetää 300 kiloa maasta tai juosta 4000 m cooperissa (tai saavuttaa mitään muutakaan huipputulosta), vaan tehdä kehostaan niin särkymätön kuin mahdollista. Tietyn rajan jälkeen fyysinen harjoittelu on hieman kuin kuminauhan venyttämistä. Jos venyttää liikaa, kuminauha katkeaa. Sankariammateissa sen sijaan tarvitaan ennen kaikkea niin fyysistä kuin henkistäkin kestokykyä.
Omaan kokemuspohjaamme nojaten uskomme, että kaikista suorituskykyisimmät ammattilaiset rakennetaan seuraavaksi kerrotuilla työkaluilla. Niistä jokainen täytyy huomioida, mutta missään niistä ei tarvitse yltää täydellisyyteen. Kokonaisuus ratkaisee:
Vahva mieli
Kokemus on osoittanut, että vahva mieli on viranomaistöissä työskentelevän tärkein yksittäinen ominaisuus, joka rajoittaa suorituskykyä aina enemmän kuin keho. Osittain kyse on synnynnäisistä ominaisuuksista, mutta suoriutumista voidaan myös parantaa ainakin viiden lähestymistavan kautta. Niitä ovat valmiuksien opettaminen, arvomaailman vahvistaminen, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, harjoittelu sekä fyysisestä toimintakyvystä huolehtiminen. Näistä voit lukea lisää aiemmista blogikirjoituksista.
Fyysinen harjoittelu
Fyysisen harjoittelun tulee palvella kokonaisuutta (ottaa riittävän hyvin huomioon fyysisen toimintakyvyn eri osa-alueet sekä palautuminen) sekä tehdä kehosta niin särkymätön kuin mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että harjoittelu kehittää ja pitää yllä hyvää lihastasapainoa, eli riittävää liikkuvuutta, stabiileja niveliä, hyvää keskivartalon hallintaa sekä hyviä nostamisen liikemalleja. Harjoittelulla pitää saavuttaa myös riittävät reservit. Mitä kauempana kentällä tehty suoritus on oman suorituskyvyn äärirajoista, sitä epätodennäköisempää on loukkaantuminenkin ja sitä vähemmän fyysinen haaste vaikuttaa ajatteluun ja päätöksentekoon.
Viranomaistöissä aikaa varsinaiseen fysiikkaharjoitteluun saattaa olla hyvin rajoitetusti. Silloin pitää treenata siellä, missä milloinkin sattuu olemaan ja niillä välineillä, joita kulloinkin on käytössä. Se pitää tehdä itse, ja usein ainoastaan lopputulosta eli suoritustasoa seurataan. Yksilön vastuu on siis suuri – tässäkin asiassa.
Yksinkertaiset harjoitusperiaatteet voidaan karkeasti tiivistää muutamaan pääkohtaan:
1. treenaa säännöllisesti,
2. treenaa monipuolisesti
3. treenaa kaikkialla, minne menetkin.
Vammojen ennaltaehkäisy ja kuntoutus
Vammoja voidaan jakaa akuutteihin eli äkillisiin vammoihin sekä pidemmän ajan kuluessa kehittyviin rasitusvammoihin. Niitä voidaan ehkäistä vaikuttamalla mm. harjoitteluun (alkulämmittelyt, oikeat harjoitteet ja hyvät suoritustekniikat, kehonhuolto, järkevä ohjelmointi jne.), välineisiin (kengät, suojavarusteet jne.) ja lihastasapainoon (fysioterapeutin tms. ammattilaisen arvioinnit ja niiden pohjalta tehdyt toimenpiteet). Syntymään päässeiden vammojen tehokas kuntouttaminen on tärkeää, jotta ne eivät uusiudu.
Palautumisen optimointi
Optimaalinen kehitys on tasapainoilua riittävän levon ja riittävän treenimäärän välisellä alueelle. Edellytykset sille luodaan harjoittelun ohjelmoinnilla. Palautumista voidaan lisäksi optimoida passiivisella ja aktiivisella kehonhuollolla sekä seuraamalla palautumista ja hienosäätämällä harjoittelua sen mukaan.
Terveellinen ja oikea-aikainen ravinto
Terveelliset ruokailutottumukset ovat edellytys terveelliselle elämälle. Sen lisäksi tasapainoisella ruokavaliolla luodaan perusta palautumiselle, kunnon kohoamiselle ja korkealle suorituskyvylle. Pitkällä aikavälillä optimaalinen suorituskyky edellyttää kestäviä ja tasapainoisia elämäntapoja, joita pystyy ylläpitämään vuodesta toiseen, ei pelkästään seuraavaan rantakauteen.
Laadukas koulutus
Hyvä kunto ei tee kenestäkään ammattilaista, vaan siihen tarvitaan laadukasta viranomaiskoulutusta ja koko uran jatkuvaa itsensä kehittämistä omalla alalla. Urheilussa tämä vertautuu lajitaitoihin.
Onko taktinen urheilu ainoastaan viranomaisille?
Oma valmennusfilosofiamme pohjautuu ymmärrykselle edellä lueteltujen osa-alueiden vaikutuksesta toimintakykyyn ja siihen, millaisia haasteita elämä saattaa joskus viranomaistyössä tarjota. Stressi on kuitenkin ilmiönä yleismaailmallinen. Samoin edellä luetellut tyypilliset fyysiset haasteet: ihmisten tai materiaalin nostaminen, siirtäminen ja hajottaminen, ovat juuri niitä haasteita, joita muutkin kuin viranomaiset kohtaavat elämässään (pl. ehkä ihmisten hajottaminen). Siksi taktisen urheilun filosofia skaalautuu hyvin myös muille kuin viranomaisille. Epävarmassa ja yllätyksiä täynnä olevassa maailmassa jokainen hyötyy paremmasta resilienssistä.
-VP